Buy Lady Viagra
Kummikirjailija
Kummikirjailijana (jo keväästä 2000) – ja siitä onnellisena – haluan
tervehtiä pikkuesittelyllä, joka on liitetty uuden runokokoelmani loppuun.
Kirjan nimi on RÄSYMATTO LEVITOI, sopinee elämänasenteeseeni. Kustantaja on turkulainen Enostone, verkkosivut www.enostone.fi
Kun minulta ihan pienenä kysyttiin, mikä minusta isona tulee, vastasin empimättä: “Äiti”. Sitten aloin kävellä käsilläni, heitellä voltteja, temppuilla tikapuissa ja haaveilla trapetsitaiteilijan urasta – ilman turvaverkkoa.
Eräänlaista trapetsilla liitelyä olen saanutkin toteuttaa menneet vuodet
kahden ammatin kiehtovassa kurimuksessa: intohimo kieliin vei kateederille Vaalan mutkan kautta Turun Lyseon lukioon, vimma luomiseen ammattikirjailijan uralle.
Ennen RÄSYMATTOA olen kutoa louskutellut 23 kirjaa ja tusinan verran näytelmiä. Ensimmäinen romaani SÄMPYLÄSISSIT (WSOY) ilmestyi 1983. Herkästi innostuvana työnarkomaanina olen ohjannut kirjoittajakursseja, kierrellyt kouluissa ja kirjastoissa yllyttämässä lukemiseen ja luomiseen. Itsekritiikin puutteessa tulkinnut runoja isoillakin lavoilla. Oli jännittävää juontaa Suomen Kirjailijaliiton 100-vuotisjuhlaa yhdessä Heikki Hietamiehen kanssa. Sitä en kehtaa sanoa, että käyntikortissani tarjoan nauruterapiaa.
Luonteeltani olen sosiaalinen erakko. Minua jäytää kulkukissavietti:
säntäsin jo 7-vuotiaana omatoimireissulle. huh huh, älkää tehkö tätä kotona.
Hinku nähdä maailmaa vie toistuvasti myös tropiikkiin, sain mm. olla eka-asukki Beninin Villa Karossa. Kihloihin menin Grönlannin ikijäätiköllä.
Pakaralihasten puutumista ja jännetuppitulehdusta olen estänyt vimmaisella kropankäytöllä. Mielelläni listaan menneitä ja nykyisiä: pistooliammunta (jopa SM-palkintoja, hekoheko), jujutsu, judo, jooga, laskettelu ja ah, lentopallo! Meikähän on ihan luojan lahja lentikselle: 151 cm venytettynä. Asun nykyisin Taivassalossa, jossa miesten puulaakissa upea sääntö:
joka joukkueella oltava kentällä yksi nainen. Muut kylät, matkikaa!
Rauhoittavaa rentoutusta tarjoaa öljyvärin läiskiminen kankaalle – tuloksesta viis! “Lataava laiskottelu” onkin lempi-ilmaisujani. Kunpa vain ehtisi.
Syntyperältäni olen eteläpohojalaasen häjyn ja rantaruotsalaisen hurrin yhdistelmä. Päätökseni muuttaa Kokkolan Kirkonmäeltä Turun tienoille syntyi 8-vuotiaana: ympäristöopin kirjassa, ylävasemmalla oli kuva ikkunalaudalla kököttävästä katista, kuvatekstinä murrenäyte: Kis ist aknal. Tämä turhannauraja oli tikahtua ja saman tien vannoi itselleen: Aikuisena muutan sinne missä näin hauskasti puhutaan. Niinpä Kokkolan Yhteislyseosta tie vei Turun yliopistoon, vaikka synnyinseutuani Seinäjokea etelämpää oli turha etsiä sukua tai tuttavaa. Siteeraan vanhaa tekstiäni Turkuun tulosta:
Ei se vaikeaa ollut, muuttaminen, sopeutuminen.
Kunhan vain muisti teititellä kissaa.
Tälle tielle jäin. Ja loppuhan on historiaa.
RÄSYMATTO LEVITOI on vasta toinen runokokoelmani, vaikka genrenä eniten runoja rakastankin. Ääneen olen kokoelman tekstejä jo osin testannut. Toivottavasti toimivat myös luettuina. Vaikka kesken arkisen aherruksen.
Kun nopeasti kysytään upeimpia saavutuksiani, vastaan “Kolme tytärtä:
Heli-Tuulia, Pipsa Paulina ja Tiia-Tytti”. Kun hitaan harkitusti tiedustellaan, vastaan ihan samoin. Lempeitä tuulia taikamatoillenne! Lentäkää, lapset!
ja kuka vaankunhan
on siivet sydämessä
Esikoiseni pääsi 14-vuotiaana murkkuna – ja äitinsä tietämättä – mukaan antologiaan Kitara mun sielussain. Runon otsikkona on Äidille:
Opetat mitä on ihmisyys
ja mihin elämää ei kannata tuhlata.
Et koskaan kasvanut aikuiseksija
niin minuunkin jäi lapsen katse.
Pidät iloa hengissä.
Ihmiset tulevat lähellesi hengittämään.
Toivon kasvavani tekstin kokoiseksi.
Taivassalossa, elokuussa 2011
Kunnanvirasto avoinna arkisin klo 9:00-15:00
puh. (02) 4391 211, faksi (02) 4391 210
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
